Mutta palataan nyt vielä ajassa vähän taaksepäin. Jos sillä on kasvien kannalta jotain merkitystä, niin asun melko eteläisessä Suomessa. Olen harrastanut, tai ehkä paremminkin minua on viirannut tämä keväinen kasvien kasvatusvimma jo usean vuoden ajan. Jonakin keväänä pääsen vähemmällä, jonakin toisena taas en.

Viime kesänä vuokrasin tuosta lähistöltä pienen maapläntin, jossa viljelin mm. perunaa, sipulia, herneitä, salaattia, kesäkukkia ja joitakin yrttejä. Osa kasveista, kuten paprikat ja kylmänarat yrtit, minulla oli kotona koko kesän, koska en viitsinyt rakentaa niille kasvihuonetta. Kasvuaika ei kuitenkaan paprikoiden osalta riittänyt, eivätkä ne koskaan päässeet hedelmävaiheeseen asti. Liekö edes pölyttyneet ;) Tomaateille kävi samoin, ja usean vuoden taistelun jälkeen päätin tänä vuonna unohtaa tomaattien kasvatuksen. Paprikaakin laitoin muutaman siemenen vain sen vuoksi, että siemenet sattuivat jäämään pöydän reunalle kuivumaan jonkun hedelmän sisuksista. Ehkä ostan myöhemmin valmiiksi kasvatetun tomaatin, niitähän on oikein kauniita amppeliversioitakin, ja yritän pitää sen hengissä. Siinäkin jo tekemistä.

"Plantaasin" tuotto oli perunan ja herneiden osalta ihan kohtuullinen, sipulin kasvatus ei onnistunut alkuunkaan, mutta lehtisalaatti villiintyi ihan täysin. Kannoin salaattia alkukesällä kaksin käsin ruokapöytäämme. Kunnes sitten koitti se aika kesästä, että myös etanat (joita näillä leveysasteilla riittää jo riesaksi asti) äkkäsivät ihanat salaattipuskani. Sitten en enää pystynyt syömään niitä salaatteja, kun vaan mietin koko ajan, mikä limainen otus tässäkin lehdessä on voinut luikerrella. Meni siis suurin osa salaateista ihan hukkaan. Myönnetään, olen vähän nirppa, mutta kun ei pysty niin ei pysty.

Yritin kasvattaa kasvissyöjien (eli etanatonta) salaattia myös parvekkeella, mutta siitähän ei taas tullut mitään. Uskon, että suurin ongelma parvekkeellamme on sen väärä sijainti, eli siis valoa on liian vähän. Mullatkin nimittäin kävin hakemassa kasvimaalta, siitä vierestä missä salaatit siellä rehottivat. Ei siis luulisi maaperän ravinteista olevan kyse.

Tänä vuonna jos otan palstan, kasvatan siellä vaan sellaisia kasveja, jotka eivät etanoille maistu, ja jotka vaativat mahdollisimman vähän kastelua. Eli siis varmaankin vain perunaa ja jotain sellaista. Viime kesänä pääsin kastelun osalta aika vähällä, kun sateli jonkin verran, mutta kuivana kesänä siellä saisi olla yhtenään kantamassa vettä. Vesi haetaan sankoilla läheisestä maakuopasta, ja konkari-viljelijät ovat tietysti varanneet parhaimmat palstat veden lähistöltä. Ja kasvi-innostuksesta huolimatta tahdon tehdä kesällä muutakin, kuin vahtia ja kastella kasvimaata.