Tämä siro pöytä on yksi suosikkilöydoistäni, ostettu muutamia vuosia sitten. Maksoi muistaakseni 15-20e. Eipä varmaan pöydän suunnittelija osannut arvata, että tämä käy mainiosti läppäripöydäksi, silloin kun haluaa sohvalta käsin notkua netissä.

Hauska yksityiskohta tuo mutkainen laatikonvedin. Lisäksi laatikon reunaan on kirjoitettu Sylvin henkilötunnus, josta paljastettakoon syntymäpäivä, 19.02.25. En luonnollisestikaan tiedä, oliko Sylvi pöydän omistaja, vai joku muu jonka henkilötunnus oli tarpeen muistaa. Minusta on vain ihanaa löytää tavaroista jokin viite menneeseen, ja melkein tekisi mieleni vahvistaa tuota tussin jälkeä, kun se meinaa pikkuhiljaa himmentyä ja kadota.

 

 Olen käynyt tämän syksyn kansalaisopiston entisöintikurssilla, ja tässä esittelen ensimmäisen työni hedelmän :D

Ostin tämän kirjakaapin eräältä kirpparilta/ vanhan tavaran myymälästä, mikä ero niillä sitten onkaan. Näin jälkeenpäin ajatellen, tulin kyllä maksaneeksi tuosta rohjosta ihan ylihinnan, 50e, siihen nähden missä kunnossa se tullessaan oli. Pintoihin oli imeytynyt ties mitä jäteöljyä, ja kaapissa ei myöskään ollut vitriinilaseja tallella.

No, ostettu mikä ostettu, sellaista olin aina halunnut ja kun se vastaan käveli niin minkäs teit. Kaappi joutui majailemaan ystäväni äidin autotallissa melkein vuoden, ja sitten vielä kuukausia mummolani autotallissa, ennekuin se pääsi käsittelyyn.

Törkyisen kaapin puhdistamiseen meni tolkuttomasti aikaa, ja kannessa olevia mustia tahroja en saanut kaikkia millään pois. Päätin ratkaista asian niin, että petsaan ja lakkaan kalusteen niin tummaksi, että väri peittää tahrat.

Kirjakaapista tuli siis tuollainen mustanruskea, ja olen kyllä ihan tyytväinen lopputulokseen. Ainut vaan, että unohdin kokonaan takalevyn, se lojuu edelleen entisöintikurssin varastossa, ja on kyllä muistaakseni niin öljyinen että on parempi tehdä kokonaan uusi. No, sainpahan kuitenkin kaapin jouluksi kotiin, mikä olikin tavoitteeni. Tai no, itse asiassa luulin, että olisin ehtinyt syyslukukauden aikana saada jo ties kuinka monta projektia tehtyä... Olen ehkä vähän hätähousu luonteeltani, pitää yrittää muistella sellaisia sananlaskuja kuin "maltti on valttia", "hiljaa hyvää tulee", ja "ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu" :D

Sitten pitää vielä teettää ne vitriinilasit. Ainiin, tässä muutama päivä sitten käväisin taas siellä kirpparisivustolla, jossa tulee luurattua. Sinne oli ilmaantunut ihan hetki sitten juuri samanlainen kaappi kuin tämä, lasien kera, ja hinta oli vain vaivaiset 30e! En tiedä, paljonko lasien teettäminen maksaa, mutta varmaan ainakin sen kolme kymppiä, joten yritin sitten soittaa myyjälle, että tahtoo! Puhelin oli varattu varmaan parikymmentä minuuttia, ja sitten kun vihdoin sain myyjän langan päähän, kaappi oli tietysti jo myyty :(

Näin vielä kolmannenkin samanlaisen kaapin tässä ihan parin päivän sisällä, kun kävin SPR:n Kontti-kirpparilla. Siellä oleva versio oli myös ilman laseja, ihan kohtuukuntoinen muuten, ja pyysivät siitä 90e. Hassua muuten, että sain etsiä tätä omaa kaappiani monta vuotta, mutta sitten kun niitä alkaa näkyä, niin sitten niitä tunkeekin ovista ja ikkunoista :D

 

 

Tämä seepraopetustaulu on löytö kirpparinettisivustolta, josta jo aiemmin taisin mainita. Itse asiassa myyjä sattui asumaan ihan melkein tässä naapurissa, joten hakumatka ei ollut pitkä. Maksoin taulusta 5e, mikä on mielestäni oikein kohtuullinen hinta, kun yleensä olen nähnyt näistä vanhoista opetustauluista pyydettävän yli kymppiä, paljon enemmänkin, kappaleelta.

Haluaisin kerätä muitakin seepra-aiheisia tauluja tms. ja laittaa ne jollekin seinälle kollaasiksi. Vastaan on kävellyt ihania Joutomaan seeprakortteja, jotka ovat jo kehyksissä odottamassa seinälle pääsyä. Olen vaan niin täytisen laiska laittamaan koukkuja seiniin, että saa nähdä, milloin tämä hieno seeprakokoelma valmistuu..... 

Parasta tässä taulussa on kommentti, jonka heitti rakas ukkokulta. "Mitä tuo kuvan viides kohta esittää? Onko se pihvi?" Muaahhahhaah, nyt minäkin näen sen seeprapihvinä koko ajan :D

Peili taasen tarttui matkaan loppukesäiseltä Rompetorilta, sekin maksoi vitosen. Kooltaan peili on ehkä n. 25x15cm. Pinta on jonkin verran huono, mutta kauniin muotonsa ja reunojen ansiosta saakoon sen anteeksi. Se onkin nyt koristeena sen verran korkealla, ettei sieltä näe peilaillakaan.

 

Tämän yöpöydän olen löytänyt joskus muutama vuosi sitten kierrätyskeskukselta, hinta oli hurjat 3e. Sarjassamme "jotain niin kauheeta että näyttää jo melkein hyvälle" :D Laatikko oli teipattu kiinni maalarinteipillä, ja siitä on jäänyt jälki. Ehkä saisi pois jollain tökötillä, mutta kun tämä on myös sarjassamme "huonekaluja, joilla ei ole paikkaa, ja jotka ovat vaan jossain nurkassa (yleensä tiellä)", niin en ole muistanut koittaa teippiliiman poistamista. 

Tässä kuvassa on menneen kesän löytöjen parhaimmistoa. Tämän vitriinin löysin kirpparinettisivustolta, jossa luuraan ajoittain melkein päivittäin. Muutimme kesän alussa, ja tämä oli ensimmäinen löytöni kyseiseltä sivustolta, sekä ensimmäinen huonekalulöytöni uuteen kotiimme. Muistaakseni myyjä pyysi vitriinistä satasta, mutta tinkasin kahdeksaankymppiin. Erinomaisen kaunis huonekalu, etenkin noiden pyöristettyjen kulmiensa ansiosta.

Myyjä osasi kertoa hiukan huonekalun historiasta, joka on aina vanhan esineen kohdalla plussaa. Hän oli saanut vitriinin vanhemmiltaan. Nämä taas puolestaan olivat saaneet vitriinin mökkinaapuriltaan, joka on joskus muinoin ollut tämän kaupungin kaupunginjohtaja, tai varakaupunginjohtaja, asiaa ei ihan tarkkaan muistettu. Ajatella, meidän olohuoneessa asuu nyt jopa entinen herraskaisperheen huonekalu :D

Vitriinissä olevat lasit ja kannut olivat huippulöytö ennen muuttoa, edellisestä kaupungista. Olen kerännyt tätä Kaj Franckin lasisarjaa jo jonkin aikaa. Keräilyharrastus alkoi siitä, kun miehellä oli sarjan juomalaseja sukulaistädiltä perittynä. Nämä lasit ovat olleet meillä käytössä koko ajan, ovat nimittäin tosi kestäviä ja tukevia. Jossain satuin näkemään, että sarjaan on olemassa myös isompi lasi, ja näitähän sitten piti ruveta hamstraamaan. Tai no, hamstrauksesta ei kai voi puhua, kun sen verran harvoin niitä isompia laseja vastaan kävelee...

No mutta siis, keräsin sitten pääasiassa isompia laseja, kunnes tämä aarre, 8 kpl harmaanvihreitä laseja + kannu, oli edessäni, ja mihin hintaan, 35e koko pompsi! Pelkästä kannusta olisi helposti voinut pyytää tuon 35e, enemmänkin. No, eihän se tietysti minua haitannut :)

Nyt olen laajentanut keräilyä myös snapsilaseihin, joita sarjaan kuuluu. Ja muutaman kulhon ja lautasenkin olen sattunut löytämään, jotka saattavat olla Franckia tai muiden aikalaistensa tuotantoa. Lasisarjallakaan ei ole nimeä, pelkkä numero vain, ja kun useat samalla tehtaalla työskennelleet käyttivät samoja lasimassoja, on vaikea varmuudella tietää, kenen tuotteista on kysymys.

Hyvä puoli noissa lasiastioissa on (käytännöllisyyden lisäksi) se, että lasimassojen värit ovat todella hyvin yhteen sopivia. Isoja ja snapsilaseja olen kerännyt ihan jokavärisiä, mitä eteen sattuu, eivätkä ne ole ainakaan vielä ruvenneet tuolla hyllyssä riitelemään.