Niinkuin sanonta kuuluu, nälkä kasvaa syödessä. Nuo edelliset taimet ovat itäneet niin hitaasti, että laitoin uuden satsin siemeniä multaan. Ikäänkuin ne uudet kasvaisivat nyt nopeammin, hih. Jossakin vaiheessa olen taas ihan pulassa, kun taimia pitäisi siirtää isompiin ruukkuihin, eivätkä ne mahdu minnekään. Siementen istuttamisessa on niin hankalaa pysyä kohtuudessa!

No, 7.4. istutin lisää kaikkia edellisiä, paitsi en paprikaa. Lisäksi laitoin melissaa, vaikka en edes oikein tiedä miten se eroaa sitruunmelissasta, vai eroaako. Ja  sitten vielä muutamia pöydälle jääneitä greipin tai appelsiinin siemeniä. Ja taisi olla pellavan siemeniäkin siinä, hih. Melkoinen sekametelisoppa siis tiedossa.  Kun ensimmäisellä kerralla sipistelin muutaman siemenen per laji kippoonsa, niin nyt levittelin siemeniä runsaammalla kädellä, isoon astiaan (ehkä n. 30x60cm) montaa eri lajia kutakin omaan kohtaansa. Tällainen villi sekakasvatus ei ole minulle yhtään tuttua, mutta kuka sitä kieltää kokeilemasta. Ehkä sieltä jotain nousee, joku ei ehkä idä ollenkaan, joku varmaan valtaa alaa toiseltakin. Jännittävää!

Noista appelsiinin siemenistä vielä. Kun olin lapsi, meillä kotona ei ollut paljoakaan kasveja, mutta mummolassa oli senkin edestä. Usein teimme mummon kanssa niin, että laitoimme appelsiinin tai jonkin muun hedelmän siemenen jonkin ison ruukkukasvin juureen. Sieltä sitten toisinaan pulpahti esiin jokin mystinen taimi. Eivät ne koskaan puiksi asti kasvaneet, ymmärrettävistä syistä, mutta hauskaa niitä oli silti "piilotella" kukkien juurelle.