Siitä tietää että on kevät, kun iskee pakonomainen tarve istutella multaan kaiken maailman yrttien ja rehujen siemeniä. Minulla taitaa kyllä olla viherpeukalo keskellä kämmentä, mutta joka kevät aloitan tämän saman rumban yhtä innokkaana. Pakko saada kädet multaan, pakko istuttaa, harventaa, kitkeä, lopulta aina myös itkeä. Hullusta halusta huolimatta asunnon ikkunat ovat joka vuosi samaan, eli väärään suuntaan, ja lomalle lähdetään silloin kun huvittaa, kasveista piittaamatta. Pitkä on siis vielä matka todelliseen ymmärrykseen kasvien kasvattamisesta, mutta pitäähän sitä jotain puuhattavaa joka keväälle keksiä. Tässä siis minun blogini, johon aion kirjoittaa kokemuksiani välillä onnistuvasta, toisinaan epäonnistuvasta, mutta silti niin antoisasta "puutarhuroinnista". Heittomerkeillä siksi, että tämä ns. puutarhurointi tapahtuu pääasiassa kerrostaloasunnon sisätiloissa ja parvekkeella.

Olen iloinen kaikista vinkeistä, neuvoista ja kommenteista, joita annat aiheeseen liittyen. En kuitenkaan aio suhtautua rehutarhani kasvattamiseen kovin tiukkapipoisesti. En ole juuri lukenut kasvienkasvatusoppaita, enkä varmaan viitsi lukekaan. Tai jos luenkin, niin en orjallisesti viitsi ohjeita noudattaa.  Itse kokeileminen on paljon antoisampaa. Esimerkkinä tästä se, että luin juuri jostain persiljan olevan toooodella hidas itämään, mutta omista tänä keväänä multiin laittamistani siemenistä juuri persiljat näyttivät ensimmäisenä elonmerkkiä. Jos siis olisin uskonut tekstiä, en varmasti olisi edes viitsinyt istuttaa persiljan siemeniä, koska olen tässä asiassa kaikki-mulle-heti-tänne-nyt -tyyppiä.